Vapaaehtoistyö on Suomessa melko suosittua ja sillä on tärkeä yhteiskunnallinen rooli. Parhaimmillaan vapaaehtoiset viranomaistoiminnan puutteita. Yksi tällainen harrastus on pelastuskoiratoiminta, jossa koiria koulutetaan etsimään kadonneita henkilöitä. Pirkanmaan pelastuskoirat ry:n puheenjohtaja Hanna Laasanen on ollut toiminnassa mukana jo kymmenen vuotta.
Mikä sai sinut valitsemaan tämän harrastuksen?
Kiinnostus tehdä koiran kanssa jotain hyödyllistä sai minut lähtemään mukaan toimintaan. Tuolloinen koirani oli erittäin ihmisystävällinen , joten pidin ihmisten etsimistä sille erittäin hyvin sopivana lajina.
Millaisia ovat tyypillisimmät ?
Suomessa pelastuskoirat osallistuvat yleisimmin etsintätehtäviin Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) . Tällöin poliisi on hälyttänyt Vapepa:n avustamaan kadonneen henkilön etsinnässä. Tyypillinen etsittävä on esimerkiksi kotoaan tai poistunut muistisairas henkilö tai marjametsään eksynyt henkilö.
Mikä toiminnassa on palkitsevinta ja mikä haastavinta?
Pelastuskoiratoiminta on varsin intensiivistä toimintaa, koska koiran kouluttaminen ja koulutustason ylläpitäminen vaativat jatkuvaa harjoittelua. Palkitsevaa on nähdä niin oman kuin muidenkin ryhmään kuuluvien koirien (ja ohjaajien) kehittyvän. Kun koiran saa koulutettua tasolle, itse etsinnät tuottavat sekä palkitsevimmat että haastavimmat hetket: Suomessa riittää metsää, joten etsittävät alueet ovat usein laajoja ja maasto saattaa olla erittäin vaikeakulkuista. Sääolosuhteet kuten vesisade, kova pakkanen tai helle ‘]tehdä rankaksi, vaikeaksi
—
[/tippy] niin koirat kuin ohjaajatkin välillä koville. Kun näissä olosuhteissa etsintä saa onnellisen päätöksen, kaikki etsintään osallistuneet kokevat varmasti saaneensa parhaan mahdollisen palkkion .
Mitä ominaisuuksia pelastuskoiratoiminta vaatii ohjaajalta ja mitä koiralta? Mitä muodollisia vaatimuksia toimintaan osallistuville on asetettu?
Sekä pelastuskoiran että ohjaajan tulee olla fyysisesti hyvässä kunnossa, koska etsinnän aikana kulkea useita tunteja vaativassa maastossa. Koska etsinnöissä toimitaan maastossa, ohjaajan tulee olla . Etsinnät ovat ennen kaikkea tiimityötä, joten ohjaajalta vaaditaan yhteistyö- ja kommunikointitaitoja. Lisäksi ohjaajan tulee tuntea koiransa ja osata \”lukea\” sen reaktioita etsinnän aikana. Koiralta vaaditaan hyvän fyysisen kunnon lisäksi vahvoja hermoja: sen pitää pystyä työskentelemään keskittyneesti erilaisista häiriötekijöistä – esim. etsintään osallistuvasta helikopterista – huolimatta. Koiran pitää luonnollisesti olla ihmisystävällinen ja kyetä työskentelemään myös toisten koirien läheisyydessä.
Voidakseen osallistua etsintään koiran tulee suorittaa koe vähintään yhdestä pelastuskoiralajista, joita ovat jälki-, haku- ja rauniokoe. Tämän jälkeen koira ja ohjaaja osallistuvat käyttöönottotarkastukseen, joka on pelastuskoirajärjestöjen ja poliisin yhteistyössä kehittämä pelastuskoiran \”loppukoe\”. Etsintöihin osallistuvan koiran taidot tarkistetaan kahden vuoden välein. Ohjaajan osalta on ensiapukurssin sekä Vapepa:n etsintäkurssin suorittaminen.
Miten pelastuskoirat harjoittelevat?
Pelastuskoiran koulutus koostuu useasta eri osa-alueesta. Kaikkein tärkeintä on rakentaa koiralle mahdollisimman suuri motivaatio reagoida ihmisestä lähtevään hajuun ja halu hajun lähteen (eli kadonneen henkilön) paikallistamiseen. Käytännössä koira siihen, että ihmisen löytäminen on parasta, mitä se tietää: harjoituksissa palkitsevat koiran herkuilla tai leikillä. Hyvä pelastuskoira hallitsee sekä työskentelyn (jäljestys) että ilmavainutyöskentelyn (haku). Koirien kanssa tehdään näitä työskentelymuotoja tukevia harjoitteita erilaisissa maastoissa ja erilaisissa olosuhteissa. Pelastuskoiran tulee myös olla ohjaajansa hallinnassa, joten maastotyöskentelyn lisäksi koirien kanssa tehdään harjoituksia. Koska koira oppii toistojen kautta, kaikkien näiden osa-alueiden harjoittelu vie aikaa ja vaatii ohjaajalta .
Millainen harrastuskaveri koirasi on?
Nykyinen koirani on 4-vuotias novascotiannoutaja Simo. Se on innokas kaveri, joka tuntuu olevan aina valmis niin harjoituksiin kuin tositoimiinkin. Erityisesti pidän sen sinnikkyydestä ja suuresta työskentelymotivaatiosta.
Simo muutti luokseni 7 viikon ikäisenä ja sitä on koulutettu pennusta asti etsimään ihmisiä. Hälytysryhmään se nousi 2,5-vuotiaana ja on sen jälkeen osallistunut useisiin etsintöihin. Muuten Simo viettää ihan tavallista lemmikkikoiran elämää. Erityisen paljon se pitää pitkistä metsälenkeistä ja uimisesta.
Millaisena näet pelastuskoiraharrastuksen tulevaisuudessa?
Poliisin mukaan Vapepa:n tarjoama apu on erittäin tärkeää. Esimerkiksi kadonneiden etsinnässä poliisin omat resurssit eivät millään riitä organisoimaan niin laajoja etsintöjä kuin Vapepa:n avulla saadaan järjestettyä. Uskon, että Vapepa:n rooli tulee entisestään kasvamaan ja etsintätehtävien määrä lisääntymään. Vastaavasti hyvin koulutetuille pelastuskoirille on varmasti myös tulevaisuudessa käyttöä. Joukkoon tarvitaan aina lisää niitä, joilla on halu auttaa ja mahdollisuus koiransa kouluttamiseen.
Kiitos Hannalle ja Simolle sekä kaikille muille samanlaisille vapaaehtoisille, jotka tekevät tärkeää työtä epäitsekkäästi muiden hyväksi.
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
—
“Koira on ihmisen paras ystävä” on se fraasi jota käytämme koko maailmassa ja se tarkoitta aina sama.
En tiennyt, että Suomessa on myös vapaaehtoija pelastuskoiratoimintaa ja minulle oli todella hyvä yllätys!
International Companion Animal Welfare Conference:ssa (ICAWC), monta vuotta sitten, olen nähnyt ja kuullut eka kerralla, että kouluttaan koiria auttamaan ihmisiä. Paras oli, että kouluttaan pelastuskoiria koiratarhalta. Se tarkoitti, että meidän pelastuskoiria saivat hyvää elämää, hyvää ihminen ystäväksi ja yhdessä ne autoivat muiden ihmisiä. Koska Romaniassa, Unkariassa, Bulgariassa, ja muuala, ennen noin 2015, kulkukoiria eivät kuitenkaan olleet muuta kuin uhka, viranomaiset ovat vain tuhoneet ne. Mutta monta yhdistykset niikuin meidän Animal Life Sibiu Romaniasta ja suomalainen kumppanit Kodittomien koirien ystävät ry:stä ovat aina pelastanut ja auttanut kulkukoiria.
Romaniassa, kun meillä oli ensimmäinen adoptiokampanja kaupungissa, siis kadulla, ihmiset välttelivät lähestymästä koiriamme, koska ne ovat ollut katukoiria ennen. Kun koiramme osasivat tehdä temppuja, tilanne muuttui. Koiriamme ihailtiin.
Toivon, että kulkukoiria ja kulkukissoja kohdellaan paremmin koko maailmassa, ja että, me ihmiset, kunioitamme ja arvostamme kulkueläimiä ja kaikki muut eläimet.
Ja pelastuskoiratoiminta, jossa koiria koulutetaan etsimään kadonneita henkilöitä, on erittäin hyvä tapa muuttaa moraalista ajattelua eläimiä kohtaan.