Marcin on italian ja englannin kielen kouluttaja Krakovasta, Puolasta. Eräänä päivänä hän päätti alkaa opiskella uutta kieltä, joten hän kuunteli samaa yli 20:lla Euroopan kielellä. Suomi oli yksi kieli näiden joukossa ja se häneen kauniilta ja kuulostavan ääntämyksen takia. Näin koko taival alkoi. Tässä on hänen tarinansa aina Helsingistä Nordkappiin asti.
Olen puolalainen ja työskentelen Puolassa italian kielen opettajana. Vaikka tunnen syvää rakkautta etelää kohtaan, olen myös Pohjois-Euroopasta ja sen kielistä.
Jos haluaa toden teolla rakastua kieleen, täytyy myös tuntea maa, jossa kyseistä kieltä puhutaan. Tästä syystä päätin viettää lomaa ensimmäistä kertaa Suomessa ja matkustaa Helsingistä Nordkappiin. Matkustin junalla, linja-autolla ja joskus vähän, koska halusin myös tutustua suomalaisiin ja puhua heidän kanssaan suomalaisesta kulttuurista.
Suomessa oleminen tarkoittaa minun mielestäni elämää luonnon lähellä, ja siksi en varannut makuupaikkaa matkustajakodista tai etsinyt petipaikkaa . Minulla oli vain teltta ja lämmin makuupussi, koska jokamiehenoikeuksien ansiosta pystyin nukkumaan metsässä tai rannalla. Haluaisin kertoa nyt kolmesta paikasta ja kokemuksesta, jotka jäivät mieleeni ja tekivät matkastani ikimuistoisen.
Tampere
Tampere on minun lempikaupunkini Suomessa. Päivän aikana kanavan lähellä voi kuunnella nuoria ihmisiä, jotka ovat syömässä nurmikolla, pieni vesiputous. Tampereen punatiiliset rakennukset ovat kaupungin merkittävänä tunnusmerkkinä. Lisäksi Tampereen toinen tärkeä on perinteinen mustamakkara, jota on valmistettu jo 1500-luvulla. Se on todella herkullista puolukkahillon – myös aamupalaksi!
Hailuoto
Jos olette Oulun lähellä, ei kannata ohittaa Hailuodon saarta, joka sijaitsee Perämerellä. Kävelin tuntikausia paikallisissa metsissä, söin lounasta ja kerran myös eksyin. Kun löysin taas tien, , että edessäni levisi meri ja kaunis leveä ranta, joka oli täysin autio. Tällaisissa olosuhteissa olisi synti olla veteen!
Inari
Epäröin kauan, olisiko parempi viettää yö Ivalossa vai Inarissa, mutta lopulta päätin yöpyä jälkimmäisessä, mikä oli paras päätökseni koko matkalla – ja suurin yllätys. Inari sijaitsee Lapin maakunnassa, Inarijärven lähellä. Inari on pieni kaupunki, jossa sijaitsee saamelaisen kulttuurin keskus ja sille omistettu museo SIIDA, joka voisi olla minkä tahansa Euroopan pääkaupungin ylpeyden aihe. Siellä voi nähdä paljon valokuvia Lapin neljästä vuodenajasta. valokuvat yllättivät minut, ja värikkäitä revontulia esittelevä elokuva oli todellinen elämys. Kannattaa myös ostaa laivalippu taianomaiselle Ukonsaarelle, joka oli aikoinaan saamelaisten pyhä .
Inari hurmasi minut myös valojen pelillään, kun aurinko upposi mäkien taakse ja jokeen. Kun ajattelen tätä paikkaaa, mieleeni muistuu pororisoton maku. SIIDA-museossa on todella hyvä keittiö.
Kun odotin pysäkillä Nordkappiin vievää linja-autoa, tutustuin erääseen nuoreen naiseen. Uteliaisuuttani kysyin, puhuuko hän saamea ja opiskellaanko sitä Inarin kouluissa. Hän vastasi surullisena, että valitettavasti ei. Koska hänen isänsä kuitenkin kuuluu tähän etniseen vähemmistöön, tämä halusi tyttärensä oppivan kieltä, jota tytön isoisä puhui. Menen varmasti takaisin Inariin tulevaisuudessa, koska se on todella lumoava paikka.
Sanotaan, että matkustaminen mieltä. Minusta on tärkeää, että jokainen matka jättää unohtumattomia muistoja. Palasin itse kotiin suurempaa rakkautta suomen kieltä kohtaan. Aina kannattaa myös kohdata ihmisiä avoimesti, koska sillä tavoin voi oppia tuntemaan asioita, joita ei löydä opaskirjasta. Esimerkiksi eräs kaivosmies Kittilästä kertoi minulle , Rovaniemen pommituksesta toisessa maailmansodassa ja Suomen ylinopeussakoista, jotka riippuvat .
Kun olin Turun satamassa odottamassa lauttaa Ahvenanmaalle, tutustuin erääseen Jehovan todistajaan. Puhuimme Jumalasta kolme tuntia ja vertailimme Raamatun englannin- ja suomenkielisiä käännöksiä. Vaikka en itse ole uskovainen, tuo filologinen tapaaminen .
Matkustaminen Suomen yksin oli erittäin mielenkiintoinen kokemus. Mielestäni tällaisella matkalla on tärkeä pitää korvat ja silmät auki, koska ikinä ei voi tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Tällöin on myös oltava valmis improvisoimaan. Liftaaminen on hyvin erilaista verrattuna aikataulujen mukaan matkustamiseen, mutta päivän lopussa kokemus palkitsee ja olo tuntuu tyytyväisemmältä. Samalla se antaa mahdollisuuden puhua enemmän ihmisten kanssa. Suosittelen liftaamista todellakin!